Just give me one more minute, a second and I'll be done.

Eilen menin sitte Lauran veljen, Markuksen lakkiaisiin "tarjoilijaks". Siel mie autoin keittiön puolella - perus astioitten laittamisessa ymsyms, ihan kivaa puuhaa + saa olla avuks! Siel meni koko päivä joten jäin yöks. Illalla juttu meni taas astetta levottovammaks ku kuunneltiin Rockwallia ja syötiin karkkia. Oikeesti mun silmät on edellee turvonnu siitä naurun määrästä mitä koin sinä yönä. :DD

Sitte mua on mietittäny kiusaamisjutut, kun toi yks video levis netissä. Itkin sen koko illan ja katoin sitä varmaan 10 kertaa putkeen. Itsehän oon koulukiusattu, joten toi oli niin henkilökohtaista. Jos joku kiusaaja sattuu tätä lukemaan niin kannattas hieman ajatella mitä tekee. Kiusattuna tiiän että pienetkin sanat satuttaa, vaikka kiusaaja ei edes ymmärrä kiusaavansa! Ite aina mietin aika tarkkaan miten asiani yritän kertoa, en haluu kellekkää pahaa mieltä. EDES VIHAAMILLENI IHMISILLE. Oon toisaalta kiitollinen siitä, koska oon oikeesti vahva nykysin, se kasvatti mun luonnetta. Myös mun näkemys on kehittyny iha sikana ja ite en tuomitse ketään millään tavalla. Mun mielestä kiusaaminen on ehkä alhaisin itsensäihmaisu - muoto ikinä. Jos jollekki on jääny epäselväks nii kiusaaminenhan on ihan selvästi itsensä suojelua. Mun eräs ystävä ala-asteella puhu musta pahaa mun kiusaajien kanssa, koska ei halunnu olla yksin tunneilla, joilla mä en ollut. Miettikää, kuinka alhaiseks voi ihminen mennä? Ja kiusauksesta jää aina arvet loppu elämäks. Esimerkiks mulle on jääny tällänen et joku porukka vaikka nauraa jossai mun takana, niin mulle tulee heti sellanen fiilis et se nauraa mulle. Ja myös itsetunto on kans kadonnu täysin, mut oon pyrkiny tsemppaa siin :)  Mut joo toi poika on sankari ja haluisin mennä halaamaan sitä, ihana :)♥ Ja tosta kiersi huhu että toi ois paskaa ja feikkii, nii mitä sitte? Viesti meni mulla ainaki perille vaikka ei totta oiskaan + sille on heitelty tappouhkauksiaki. Onks ihmisillä oikeesti sydäntä ollenkaan?